Paikalle lehdestä saatui toimittaja Suvi Jylhänlehto ja valokuvaaja Pekka Fali. Vieraat ottivat vastaan metsänomistajat Antti Karen ja Tapio Kehus. Lisäksi seuramme puheenjohtajaa haastateltiin puhelimitse. Aiheesta tuli ulos lehdessä kaksi eri juttua jotka on esitelty alla.
Ilmastonmuutos voi vaikuttaa hirvien vaelluksiin: "Hirvet eivät lähde enää sisämaahan talvilaitumille"
01.12.2017 Suvi Jylhänlehto
Metsästäjät ja maanomistajat Perämeren rannikolla ovat havainneet, että yhä useampi hirvi jää talveksi rannikolle. |
| Iin Kuivaniemellä maata omistavan Tapio Kehuksen mukaan lumentulo on viivästynyt Perämeren rannikolla, jonka vuoksi hirvet eivät lähde enää sisämaahan talvilaitumille vaan jäävät rannikolle. Kuva Pekka Fali |
Hirvet pakkautuvat kesäksi rannikolle, mutta talvisin kun ruokaa on vähemmän, osa vaeltaa talvilaitumille sisämaahan. Kuivajoen pohjoispuolen metsästysseuran johtokunnan jäsenen Tapio Kehuksen mukaan ilmastonmuutos on myöhästyttänyt talven tuloa Perämeren rannikolla, jolloin hirville on riittänyt ruokaa aiempaa pidempään. "Hirvet eivät lähde enää sisämaahan talvilaitumille vaan jäävät rannikolle."Kun lumi sitten tulee rannikollekin, hirvien ei enää kannata tuhlata energiaa vaeltamiseen, vaan ne jäävät rannikolle syömään männyntaimien latvoja.
Hirvieläinten populaatiodynamiikkaan ja kannanarviointiin perehtynyt erikoistutkija Jyrki Pusenius Luonnonvarakeskuksesta (Luke) ei tyrmää Kehuksen päätelmää. On mahdollista, että hirvien vaeltaminen talvilaitumille on kytköksissä lumentuloon."
Puseniuksen mukaan näyttää siltä, että vaeltaminen on vähentynyt, mutta asiasta ei ole tehty tarkkaa tutkimusta.Hirvitalousalue on Puseniuksen mukaan "pienin mielekäs yksikkö" tarkastella hirvikannan kokoa ja vaihtelua."Ei voida ajatella, että jollain pienellä alueella olisi oma hirvikanta." Hän kuitenkin uskoo, että hirvitalousaluetta tarkemmalle tiheysarviolle olisi tilausta.
Hirvien paikallisvaihtelun seuraamista onkin jo Lukessa suunniteltu, mutta projekti tarvitsee rahoitusta toteutuakseen. "Huutoon yritetään vastata."
Laaja hirvitalousalue ei saa maanomistajilta kiitosta – Pienen alueen suuri hirvitiheys voi jäädä huomiotta
01.12.2017 Suvi Jylhänlehto
Metsästysseura kokee, ettei se pysty ajamaan metsänomistajien etua lupamäärien vähyyden vuoksi. |
| Tapio Kehus ja Antti Karen omistavat metsää Kuivajoen Pohjoispuolen Metsästysseuran alueella. He toivovat lisää hirvilupia, jotta metsävahingot vähenisivät, Kuva Pekka Fali |
Kuivajoen pohjoispuolen metsästysseura on tyytymätön viime vuosina saamiinsa hirvilupamääriin. Ennen vuotta 2012 seura on saanut lupia hakemansa määrän, mutta vuonna 2012 saadut lupamäärät romahtivat. Silloin hirvitalousalue laajeni. Alue, johon Kuivajoen pohjoispuoli kuuluu, kattaa nyt 800 000 hehtaaria. Mukana on muun muassa Pudasjärven kunta.
Viime vuonna Luonnonvarakeskus arvioi laskentojen perusteella, että hirviä on koko hirvitalousalueella 2,5 hirveä tuhannella hehtaarilla. Sen perusteella hirviluvat on jaettu koko alueen metsästysseuroille pinta-alan mukaan. Hirvitiheys vaihtelee kuitenkin paikallisesti.
Kuivajoen pohjoispuolen metsästysseura sai omakustanteisessa helikopterilaskennassa maaliskuussa 2016 tulokseksi 12,9 hirveä tuhannelle hehtaarille. Laskennan suorittivat samat lentäjät, jotka tekevät laskentoja Luonnonvarakeskukselle. Seura valitti Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle viime vuonna saamastaan hirvilupamäärästä. Noin 5 000 hehtaaria kattava seura haki 20 ja sai 7 lupaa. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Seura haki valitusoikeutta korkeimmasta hallinto-oikeudesta (KHO), joka hylkäsi valituslupahakemuksen viime viikolla. Kuivajoen pohjoispuolen metsästysseuran puheenjohtaja Reijo Kehus on päätökseen pettynyt.
Hän kokee, että hirvestys harrastustoimintana asetetaan oikeuden päätöksellä elinkeinotoiminnan eli metsätalouden edelle. Metsästäjien näkökulmasta hirvilupien tasajako hirvitalousalueella voi olla oikeudenmukainen, mutta hirvitihentymäalueiden maanomistajien näkökulmasta asia on toinen.
Yksittäiselle metsänomistajalle hirvien laiduntaminen taimikossa voi aiheuttaa kymmenien tuhansien eurojen taloudelliset tappiot. Kuivajoen pohjoispuolen metsästysseuran alueella yksi suurimmista maanomistajista on Antti Karen. Hänellä on 360 hehtaaria metsää, josta vajaa kolmannes on taimikoita. Hirvet koettelevat metsänkasvatuksen kannattavuutta. Parhaimmillaan hän on nähnyt maillaan seitsemän hirven lauman. Karen ei ole hakenut taimikoidensa hirvituhoista korvauksia, sillä hän kokee korvausjärjestelmän liian byrokraattisena. Eikä hän näe, että täydennysistutuksista olisi hyötyä. "Hirvet söisivät uudet taimet heti", Karen sanoo. Sen sijaan Karen suosii nykyään kylvämällä uudistamista. Kylvötaimet kasvavat tiheämpänä kuin istutustaimet ja jostain syystä hirvet suosivat muutenkin istutustaimia.
Kehuksen mukaan korvaussummat ovat minimaalisia menetyksiin nähden, jos arvokas tukkipuu menetetään.
Yksi hallinto-oikeuden perusteluista päätöksessä on, ettei metsästysseuran alueella ole raportoitu hirven aiheuttamia metsävahinkoja vuoden 2010 jälkeen. Kehuksen mukaan korvausten hakematta jättäminen ei voi olla peruste vähäisten hirvilupien määrään alueella. KHO:n päätöksen jälkeen hän on tullut lopputulokseen, etteivät metsästysseurat voi ajaa metsänomistajien etua, vaan metsänomistajien tulisi tehdä se itse. "Vaikka seuroilla on kyllä maanomistajien kanssa sopimus siitä, että huolehdimme hirvikannan järkevästä koosta." Kehus toivoo, että jatkossa pienen alueen hirvitihentymä otetaan paremmin huomioon.
Tänä vuonna seura saikin jo 20 hirvilupaa. "Suunta on oikea, mutta se ei ole lieventävä asianhaara KHO:n päätöksessä", Kehus sanoo.
